Olen Sara ja kiertelin kesäkuussa Intiassa. Lähdin matkaan avoimin mielin rinkka selässä ja minulle vielä tuntematon määränpää jännittävänä seikkailuna edessä. Luulin tietäväni Intiasta jo etukäteen paljon, mutta silti reissuni aikana yllätyin kerta toisensa jälkeen. Kohtasin matkallani värejä, tuoksuja, kauneutta, rumuutta, rikkautta, köyhyyttä ja kaikkea siltä väliltä. Mutta kaiken matkallani kohtaaman lisäksi en osannut edes aavistaa, että parhaat ja mieleenpainuvimmat asiat kokisin pienessä Atheswartalan kylässä tutustuessani Canelipuun kouluun.
Jos minun pitäisi kuvailla Canelipuun koulua yhdellä adjektiivialla, valitsisin sanaksi ”lämpö”, enkä suinkaan tarkoita sillä kesäkuun lämpöä, joka huiteli koko reissun ajan pitkälti yli 
40 asteessa, vaan koko koulun väkeä, niin lapsia kuin aikuisiakin. Vierailuni ajan asuin Matunin (Intian pääkoordinaattorin) ja hänen perheensä luona. Päivien aikana Matun toimi oppaana ja tarvittaessa myös tulkkina.
”Good morning madam!”, kaikui kauas, kun noin 130 ruskeaa silmäparia tervehti käsi lipassa minua aamuisin. Alun jännityksestä päästyään lapset olivat innokkaita ja uteliaita tutustumaan. Vaikka meillä ei yhteistä kieltä ollutkaan, kommunikointi onnistui silti. Välillä lapset nappasivat englanninkielisen sanan sieltä täältä ja toistelivat niitä ” hello, thank you” , lisäksi hihittely ja elekieli auttoivat kommunikoinnissa. Myös tuliaiskarkit kelpasivat kaikille ilomielin!
Koulun opettajat olivat myös kiinnostuneita vierailustani. Kunkin koulupäivän jälkeen kokoonnuimme juttelemaan ja jakamaan kokemuksia. Olen ammatiltani opettaja ja myös siitä johtuen meillä riitti paljon keskusteltavaa muun muassa erilaisista opetusmetodeista. Opettajat halusivat tietää paljon myös suomalaisesta koulujärjestelmästä.
Vierailuni aikana toteutin ”Unelmien tilkkutäkki”- projektin. Toin koululle tuliaisena kangastusseja ja kangastilkkuja. Jokainen lapsi sai oman tilkun ja tehtäväkseen piirtää suurimman unelmansa. Lapset innostuivat tehtävästä ja väreistä. Unelmia syntyi taitavien taiteilijoiden käsissä. Lapset haaveilivat mm. omasta talosta, veneestä, ruuasta ja sateesta. 
Löytyipä muutaman pikkutytön tilkuista myös kuvat tulevasta aviomiehestä.
Ompelin tilkut täällä Suomessa yhdeksi isoksi unelmien tilkkutäkiksi. Täkki vierailee elokuussa ensin omassa kakkosluokassani ja sen jälkeen lähetän sen omistajilleen Atheswartalaan. Sama projekti on tarkoitus toteuttaa myös täällä Suomessa ja katsoa miten intialaisten ja suomalaisten lasten unelmat eroavat toisistaan. Minä, Matun sekä Canelipuu- koulun opettajat haaveilemme myös, että onnistuisimme jatkossakin pitämään yhteistyötä yllä luokkiemme välillä esimerkiksi kirjeenvaihdon merkeissä.
Vierailu Atheswartalassa oli ehdottomasti Intian matkani kohokohta. Vierailuni viimeisenä päivänä sain vielä osallistua kunniavieraana koulussa järjestettyyn Cultural program -juhlaan, jossa lapset esiintyivät. Kaikki se vieraanvaraisuus, lämpö, ystävällisyys ja onnellisuus oli jotain niin suurta, etten osannut vastaavaa edes kuvitella. Tästä kaikesta myös suomalaisilla niin lapsilla kuin aikuisilla olisi paljon opittavaa. Kiitos Matun, Mohas, Modhumita, Putul, Anita, Falguni, Rajkumar ja Eti sekä tietenkin kaikki koulun ihanat oppilaat. Osa minusta jäi teidän luoksenne Atheswartalaa. Tahdon kiittää teitä koko sydämestäni, ehkäpä vielä joku päivä tavataan!
 |
| Tässä valmis Unelmien tilkkutäkki |
