Sillä välin kun Suomessa touhusimme virallisia järjestöasioita, oli Matun täydessä työntouhussa Kalkutassa ja Ateswartalassa. Ensitöikseen hän avasi yhdistykselle pankkitilin Kalkutaan, jonne voisimme rahaa Suomesta siirtää. Olimme omista kukkaroistamme jättäneet rakennusrahan alkupääoman Intiasta lähtiessämme, jotta työt pääsisivät pian käyntiin. Tarkoitus oli kunnostaa vanha koulurakennus, joka oli seissyt monsuunisateet ja Intian auringon paahteen viiden vuoden ajan käyttämättömänä. Katto ja pitkä takaseinä piti purkaa ja rakentaa uudelleen, niiden ollessa pahiten kärsineet.
Purkuvaiheessa kävi kuitenkin niin, että koko rakennus piti purkaa maantasalle sen ollessa niin huonossa kunnossa. Hyvä siinä mielessä että nyt saataisiin koko rakennus uusiksi ja turvalliseksi, mutta toki myös korjauskustannukset kasvaisivat. Intiassa se on hienoa, että kaikki edes jotenkin mahdollisesti kierrätettävä materiaali uusiokäytetään, myös vanhan koulun seinä ja kattotiilit. Kattoon tulevat puuparrut, sementtimateriaali sekä hiekka ym. jouduttiin kuljettamaan polkupyörälava-autolla lähimmästä kaupungista, joka sijaitsee 8 kilometrin päässä kylästä.
Rakennustöitä viivästytti paitsi riisin sadonkorjuu myös monsuunisateet. Koko rakennus muurattiin punatiilellä perustuksesta ylöspäin, kattoon vahvat puuparrut ja kattotiilit ja seiniin vielä paksu vahva sementti(?)kerros. Lattia vanhassa koulussa oli tehty savesta ja sateella pienet märät jalat tekivät koulun lattian mutamössöksi. Sijoitimme nyt myös sementtilattian tekoon. Koulurakennus oli vihdoin käyttövalmis monen kuukauden töiden jälkeen vuoden 2009 viimeisenä päivänä. Enää tarvittiin uudet ikkunaluukut sekä ovet, myös väliseinät luokkien väliin. Lattian piti antaa painua käytössä vielä ennen sen viimeistelytöitä. Vielä vähän oli myös kesken wc-rakennus, joka valmistuisi ihan koulun viereen. Matunin organisoimana rakennustöitä oli tehnyt joukko palkattuja ammattilaisia sekä kyläläisistä koostunut vapaaehtoistyöntekijöiden joukko.
Liitutaulut seinille sekä koulukirjat ja omat harjoitusliitutaulut pikku koululaisille olivat jo tilattu. Koululle annettiin nimi – AMADER SKUL – meidän koulu.