Terveiset täältä, Intian maan päältä! Muutamien Kolkatassa vietettyjen päivien jälkeen saavuimme takaisin koululle kera materiaalihankintojen. Kouluviikon pääsimme aloittamaan suoraan pienimuotoisella juhlatilaisuudella, kun lapset valmistautuivat Netaji Subhas Chandra Bosen syntymäpäivätilaisuuteen. Intiassa Netaji muistetaan työstä maan itsenäistymisen puolesta ja tässä tilaisuudessa opettajat kertoivat lapsille hänen tarinan. Ennen tilaisuuden alkua valmistelin opettajien kanssa keltaisia kukkaseppeleitä, jotka kuuluvat täällä jokaiseen juhlaan, kuten myös laulu osana juhlaa.
Viikon aikana myös palapelipaja sai jatkoa, sillä pienet koululaiset piirsivät ja maalasivat terveiset Suomeen. Ensin koululaiset harjoittelivat ja piirsivät kukin omaa taideteostaan omalle paperille itsenäisesti. Jäljempänä jaoimme koululaiset ryhmiin ja kuvat palapeleihin valmistuivat ryhmätyönä. Tämä oli hyvä vaihtoehto, jotta palapelien määrä säilyy maltillisena ja vältymme valikoimiselta mistä teoksesta tehdään palapeli myöhemmin Suomessa.
Aluksi osa opettajista olisi ollut myös innokkaita piirtäjiä lasten apuna. Muutaman valmiiksi pohditun kuvaidean lisäksi pääsimme hienosti ymmärrykseen, että on tärkeää, että lapset voivat itse pohtia minkälaisia terveisiä he tahtovat lähettää Suomeen palapelien muodossa. Lisäksi totesimme, että lasten terveisissä puut voivat olla vihreän sijasta vaikka pinkkejä, sillä maalatessa mieli saa lentää ja kaikki on mahdollista.
Follow-up ohjelman oppilaat pääsivät myös maalaamaan terveisiä Suomeen!
Keskittynyttä maalausta – Oppilaat tykkäävät valokuvista, mutta mielenkiinto säilyi lisäksi myös tiukasti maalauksessa. Ensin oppilaat piirsivät kuvan lyijykynin ja jonka jälkeen kuvat saivat värityksensä. Työtä riitti seuratessa, että kaikki osallistujat pääsevät piirtämään ja maalaamaan sivusta seuraamisen sijasta. Toivottavasti onnistuin, sillä tohinaa riitti ja sutien sutinaa! Maalauksista tuli kyllä aivan mahtavia, upeita taiteilijanalkuja ovat nämä lapset!
Intian kansallispäivä 26.1. väritti myös viikon ohjelmaa tällä viikolla. Kymmenittäin lippuja, ilmapalloja ja paljon kukkia. Oppilaat saapuivat koululle aikaisin aamusta koristelemaan koulun alueen. Tilaisuuden alettua Matun nosti salkoon Intian kansallislipun ja minä sytytin lipunnostoalueen öljykynttilän. Tästä seurasi muutama puhe, sekä aplodit, minkä jälkeen muodostimme pitkän letkan kulkiessamme kylän teillä. Osalla lapsista oli lippuja kädessä ja kulkiessa raikasi kansallislaulu. Päätteeksi, ennen kotiinpaluuta lapset saivat ricecorn-pussukat jokainen. Oli hienoa nähdä tämä perinne!
Kävellessämme Ateswartalan ympäristössä edellisellä viikolla otimme samalla runsain mitoin valokuvia. Osan kuvista kehitimme ja tällä viikolla oli mukavaa antaa kyläläisille heistä ottamiamme valokuvia. Tämä ilahdutti heitä, saadessaan kuvan itsestä. Kuvan naiset ovat koululaislasten vanhempia työssään riisipellolla. Riisin viljely on pieni tulonlähde monelle Ateswartalan asukkaalle.
Amader Eskul omana kehityshankkeenaan sai myös uuden, silloin tällöin pihalle eksyviltä lehmiltä ja vuohilta suojaavan bambu-aidan, joka myös rajaa koulun aluetta. Kehitystä on myös teiden suhteen, joiden rakennusta aloitettiin tällä viikolla. Teiden rakentaminen manuaalisesti, ilman työkoneita on kuitenkin aikaa vievää työtä, joten se ei vielä ulotu koululle saakka. Monsuuniaikana Ateswartalan kylätiet ovat heikossa kunnossa ja voivat olla vaarallisiakin sortumien vuoksi, joten hallituksen kehitystyönä rakennettava uusi tie tulee tarpeeseen. Hyvä näin.
Pian lähdemme taas suureen Kolkataan muutamaksi päiväksi, joten lisää kuulumisia luvassa seuraavalla viikolla!
Sobai bhalo theko!
Terkuin, Niina