Hei vain, täällä Jaana ja Jani. Olimme loppuvuodesta reissussa Intiassa ja kävimme joulukuussa vierailulla Canelipuun koululla Ateswartalan kylässä. Olimme koululla vain kaksi päivää, mutta ne kaksi päivää muodostivat yhden parhaimmista, lämpimimmistä ja koskettavimmista kokemuksista koko matkan aikana.
Lapset näyttivät niin onnellisilta ja ylpeiltä oppimisestaan. Oli myos mukava tavata opettajat ja jutella heidän kanssaan. Voin vain kuvitella minkälainen paikka on ollut alkujansa, nyt niin hieno, oikea koulu. Kaikki lapset koulupuvuissaan ja tukat siististi kammattuina tulivat meitä vastaan ja kukkaissateessa kävelimme lasten muodostamaa kunniapolkua pitkin koulurakennukseen. Lapset käyttäytyivät jopa hämmentävän hyvin. Seurasimme opetusta, kuuntelimme meille laulettuja lauluja, katselimme meille tanssittuja tansseja ja osallistuimme myös tanssiin lapsien opastuksella. Valitunnilla leikimme lasten kanssa leikkivarjolla. Jaoimme ostamamme karkit, mika tietenkin oli lapsille mukava hetki. Koulupäivän päätyttyä lapset esittivät meille kulttuurishown tanssin, laulun ja runojen kera. Loput oppilaat, opettajat ja vanhemmat seurasivat esitystä myös.
Lapset olivat varmaan yhtä kiinnostuneita meistä kuin me heistä. Tutustuimme toisiimme parhaamme
mukaan. Toki totesin siinä itselleni, että ensi kerralla bengalin kielen täytyy olla hieman paremmin hallussa J.Tunnelma koululla oli erittain rauhallinen ja rento. Lapset olivat niin aitoja ja ihania! Oltiin
koululla vain kaksi päivää, kun ei aikataulu antanut periksi pidemmälle ajalle. Oltaisiin muuten mieluusti jääty pidemmäksikin aikaa. Lapset olivat niin valloittavia!
Nelosluokkalaisten leirikoulua oli hauska seurata. Mekin nukuimme koululla niin olimme aamusta iltaan paikalla. Söimme lasten kanssa illallisen ja pelasimme yhdessä Suomesta lähetettyjä lautapelejä. Toisena päivänä ennen lähtöä jaoimme nelosluokkalaisille tukijoiden kutomat sukat lahjaksi seuraavalle asteelle siirtymisesta. Lapset ottivat lahjat vastaan hymyissa suin, ihmettelivät hetken miten sukat puetaan ja auttoivat sitten toisiaan saamaan sukat jalkaansa. Kiitokset kaikille kutojille, ilo oli ylimmillään!
En koskaan tule unohtamaan vierailua koululla, lämmintä tunnelmaa ja niitä hymyileviä nappisilmiä. Toivon myös, että saan tulevaisuudessa toisenkin tilaisuuden vierailla koululla ja nähdä sen kehittyvän. Te Canelipuun perustajat olette tehneet niin mieletontä työtä, että ei voi kun hattua nostaa. Paikan päällä sen vasta täysin konkreettisesti tajuaa. Kuin myös tärkeyden Canelipuun tukemiseen, jotta yhä useammat nappisilmät saavat mahdollisuuden opiskeluun!
